Elämäni kevät kuin sulaa hulluutta

Ihan ensin sanon, että:

1) Jes! Blogger on uudistunut! Nyt myös minä sain vaihdettua raivostuttavan et-voi-suurentaa-kuvia ja vitut-sinä-mitään-yliviivaa ja muutenkin vittuilevan bloggerin uuteen, ja voin kertoa että nyt onnistuu yliviivaus ja jatkossa tulloo paaljon isompia kuvia kuin ennen. Muutenkin kuvien lisääminen ja asettelu toimii paljon paremmin kuin ennen imo. Jes! Tätä iloa en voi sanoin kuvailla. Nörtti kun olen.

2) Sitten päästäänkin siihen vituttavaan asiaan, nimittäin tämän blogin ulkoasuun ja nimeen. Nimen keksin joskus pikaisesti, eikä se oikein miellytä. Yyy mikää klisee ja onko nämä nyt niin ilosia ajatuksia? löl. Oisinpa luova. Mutta en nyt lähe tämän nimeä vaihtamaan kun en mitään keksi ja yyh. Ulkoasua/banneria en oo jaksanu vääntää, mutta ehkä nyt motivaatio on kohillaan kun vähän katselin tuota ulkoasutyökalua ja yritin oppia sen käytöstä jotain, eikä se nyt niin vaikeelta näyttänykkään. Ehkä vielä joku päivä! Oli pakko avautua.

Nonii, nyt loppu vaahtoominen ja siirrytään siihen oikeeseen asiaan.

Jos nyt vihdoin ottas itteensä niskasta kiinni ja kirjottelis tänne jotain tästä menneestä keväästä! Taidan suosiolla tunkasta tähän kaikki keikkahommat (eli lähinnä Stam1naa) tältä keväältä ja tehdä erillisen randompostuun muista mahollisista jutuista, jos jää enää mitään kerrottavaa..

Tosiaan, kevät on ollut aika Stam1napainotteinen (kiitos lukuloma ja kirjoitustenjälkeinenrandomloma) ja on menty aika pitkälti logiikalla 'rahapussi palamaan'.. ja on se muuten palanutkin. On siinä staminoinnin välissä ollut myös Nightwishiä ja Turmion kätilöitä. Viitaten lauantaina Äänekoskellakin käytyihin keskusteluihin voin hyvillä mielin todeta, että harrastushan tää on siinä missä muutkin ja esim jääkiekkoon menis ihan saman verran rahaa.. :) tosin jos mietitään, kumpi ois ehkä terveellisempää niinniin..

Muttajoo. Jos nyt lähetään silleen lineaarisesti liikkeelle, niin viimeks oon tainnu kertoilla laivasta ja sen jälkeen oli 2 Times Terror & Turmion kätilöt Kuopiossa nuokkari 44'lla. Eipä siitä oo oikein kertoiltavaa, sellanen perustapahtuma soli. Ei jääny mitenkään erikoisesti mieleen, mutta ihan kiva iltama.

1.3. kutsui Kuopion Henkka ja Stam1na. Ei ollu oikein odotuksia, oli vaan hassua lähtee taas reissuun (ja ehkä vähän ahdistavaa kun tuntu, että koko ajan pitäs lukkee kirjotuksiin). Annika ja Roosa ajeli Iisalmeen ja sitte lähettiin kohti Kuopiota. Eturivistä me itsemme sitten taas löydettiin ja olihan se keikka melko.. ahdas. Olipahan ainakin meininkiä! Mutta kyllä siinä tuntu oikeesti että kuolee ::D Ei oo pitkään aikaan tuntunu niin pahasti, mutta mieluummin kunnon meno ja kuolema kuin laimee oleilu. Olin ottanu oikein järkkäri-Eskoni mukaan, mutta eihän siellä tietenkään sitten saanut kuvata. Höh. No toisaalta, ei siellä varmaan ois pystynykkään. Paine oli valtava, mutta oli hauskaa. Välispiikkien 'mäyrä' -huudahdukset (yleisöstä) sun muut nauratti ja tulihan sitä huuettua Emilin nimeä mikkiin yheisvoimin, ja tämä sanoikin että aivan helvetin ihanaa kun korvanappeihin huuetaan omaa nimeä.. Mutta, oli jotenkin hauska keikka! Voisi jopa mennä aika kärkeen.

Tuo ylläoleva kuva on siis Oulusta, jonne suunnattiin seuraavana päivänä (oli pakko laittaa se tuohon väliin, ettei tästä tuu ihan tekstiseinää) Annika ja Roosa heitti meijät Iisalmeen (kiitos kyydistä ja seurasta, dudes!) Niinalle yöks ja aamulla sit ehkä hieman koomassa taivallettiin asemalle ja junaan. Roosa hyppäs mukaan Kajaanista ja matka jatkui kohti Oulua. Siellä oli oottamassa Jaina ja Hanna, joiden kanssa suunnattiin sitten Hannan kotio ja sen jälkeen Äxään piilottelemaan nurkkaan sillä välin kun euforiset ihmiset tuli nimmarikorttien kanssa pois nimmaripöydän luota. Mentiin siitä syömään kun Hanna oli saanu ittelleen nimmarin ja lagiteltiin siellä Saran saapumiseen asti, sit mentiin taas Hannan luo ja pienimuotoinen nesteytys saattoi alkaa.

Vaille yheksän lähettiin taapertamaan Teatrialle ja oltiin ehkäpä kymmentä vaille ovien aukeemisaikaa perillä ja kovasti suunniteltiin tästä pöydässäistumiskeikkaa. Päästiin sisälle, suunnattiin vessaan ja pöytään, mutta kas vain, saatiin yllättävä päähänpisto ja juostiin vajaaseen eturiviin. Sieltä haettiin tasasin väliajoin juomaa ja olo oli sen mukainen. Lämppäri ARG alotteli ja... ei. Ei oikein lähteny.

Stam1na sitten taas! Tuntu hieman hassulta olla siinä muutaman metrin päässä lavasta, kun edellispäivänä oli tosiaan ollut hieman intiimimpi tunnelma. Juuri sen takia ehkä tuntu meno vähän laimeemmalta, mutta aivan helvetin hieno keikka oli silti! Kummankaan päivän settilistoja en voi muistaa, mutta aivan hyvät ne oli. Lepositeet taisin kuulla Oulussa ensimmäisen kerran (vai tuliks se Kuopiossa?), ja oli tosi paljon parempi kuin levyltä kuunneltuna, siitä kun en kauheesti tykkää. Ja pakko sanoa, että on mukavia nämä kahen encoren keikat!

Keikan jälkeen pikku lenkki Oulun keskustaan (etittiin fisunostamispaikkaa, mutta ei siitä sitten tullutkaan mitään ja löydettiin itsemme pitseriasta) ja Hannan luokse syömään pitsaa ja nukkumaan. Aamulla hyvästeltiin Kemiin lähtevä Hanna ja suunnattii helvetin raikkaina kaupunkiin ja siellä himmailua vähän aikaa ja sitten suunnattiin Jainalle. Siellä lensi taas aivan parasta läppää, Flipperit ja Lopakat suunniteltiin erään bändin cover-versiona ja silitysreppu oli tosiasia. Ei kai siinä.

Sunnuntaiaamuna pitkästä aikaa aamusta jonottamaan med sarajainaniina, oli nimittäin suuntana Nightwishin keikka illalla. Varpaat jääty jo ensiminuuteilla ja muistin miksi en halua jonottaa talvella. No, piristävät käynnit huoltoasemalla ja Hesburgerissa sekä Lääkkeen tahtiin pihalla hyppelyt sulattivat varpaat hetkellisesti, mutta jäätyhän ne toki uudestaan. Pitkän päivän jälkeen ovesta sisälle ja edestä me itsemme löysimme.

Oli vähän mixed feelings, Poisonblackin keikka meni erään hiuksia ihaillessa ja miettiessä miksei mulla oo kivoja hiuksia ja sit ku se loppu niin ei oikein osannu oottaa mitään. Ei sitä sillälailla tajunnu, että joku nw oli tulossa :D mutta kyllä vain oli!

  

Ja niin alkoi keikka keinutuolissa istuvalla Marcolla Taikatalven tahtiin. Oli hienoa! Häiritsi tosin hieman se verhojuttu, kun tippui vasta joskus Storytimen puolivälissä, mutta ei kai siinä mitään :D Settilistasta en nyt osaa oikein sanoa mitään, en oo oikeestaan koskaan miettinyt mikä olis Nightwishin ideaali settilista mulle, joten kyllä tuo aikas hyvin toimi. Tuli ainakin todettua, että I Want My Tears Back on aivan loistava livebiisi!

Slow, Love, Slowkin toimi erittäin hyvin livenä! Se ei mulle uuelta levyltä oo se paras biisi (paitsi instrumentaalisena mahtava!) mutta livenä kiva. Imaginaerumin lempparibiisi elikkä Scaretale tuli ja seottiin Jainan kanssa. On se vaan niin loistavan psyko biisi, että on pakko tykätä. Oli mahtavaa, kun Troy oli mukana, siinä taas yksi sympaattinen heppu!

 

  

Tosi mukava olo jäi keikasta, tuli hyvä mieli! Jospa nämä vaikka kesällä näkisi sitten taas jossain vaiheessa.

Sitten hyvästeltiin puolestaan Jaina ja Sara ja suunnattiin ystävämme Marjon kämpälle yöksi (Hannalla ja Marjolla molemmilla aivan helvetin kivat kämpät, nyyh, minäki haluan!) Oli ehkä vähän koirapoika-olo, kun vaelsi kämpästä kämppään, mutta pakkohan niitä kaikkia oulukamuja oli käydä moikkaamassa. Jalat oli paskana, sen muistan. Iltarutiinina naurettiin vielä päivällä kännykällä iltalehdestä otetulle kuvalle, jossa lehden taitos tekee tasavallan presidentistämme huvittavan näköisen. Hehe. Aamulla suunnattiin takasin Iisalmehen ja koulukirjojen pariin!

Ehtihän siinä muutaman päivän akkuja latailla, kun oli taas keikkoihin liittyvä reissu, Jyväskylään tällä kertaa. (vitti tästä tullee elämäni pisin blogiteksti). Tarkotus oli lähtee seittämän jälkeen lähtevään junaan, mutta pitihän sitä odotella joku tunti ennen kuin päästiin matkaan. Noh, tästä aiheutui tietenkin jatkoyhteydestä myöhästyminen ja mentiin bussilla loppumatka. Korvauksesi vr'ltä tuli kuitenkin vitonen, jepa! Perillä lilluttiin matkakeskuksella ja kaupungilla ja ooteltiin Annikaa, ja sit kun oltiin saatu Annika matkaan, käytiin ruoka(ja juoma)ostoksilla ja lagittelemassa Saran, Annan ja Reetan kanssa nw'n jonossa. Sitten päästiinkin hotelliin. Hotellissa... pedattiin sängyt, tiputtiin sängyn sisään (helvetin ompun sohvasänkyhommeli yllättää joka kerta vaikeudellaan), syötiin einesmikroruokaa ja tehtiin tuttavuutta leijonakuninkaaseen. Ja taas keksittiin parhaita juttuja. Mä niin rakastan meijän reissuja/juttuja ja epäilen, että Annika rakastaa vielä enemmän. Kun oltiin tyhjennelty vähän erinäisiä astioita, lähettiin kävelemään Lutakolle (myöhässä) ja siellä tavattiin ystäväisiä (Veera, Miia, Anniina!) ja jossain vaiheessa päästiin kahvilaan odottelemaan. Pelailtiin korttipelejä, kunnes päästiin saliin. Olihan siinä aika suuri joukko ennen meitä jonossa, mutta jollain ihmeen kaupalla päästiin eturivin reunaan. Jainakin sitten jossain vaiheessa sinne pyyhälsi kipeydestään huolimatta. Rispekt! Oli hassua, kun puolet porukasta oli kattomassa Nightwishiä viereisessä rakennuksessa, mutta lohdutti tieto siitä että seuraavana päivänä koko poppoo olisi koolla!

Rytmihäiriö soitteli ennen Stam1naa, ja olin odottanut aivan helvetin kovaa painetta (Seinäjoesta traumatisoituneena), mutta eihän siellä lähes mitään painetta ollut. Ei sinänsä ollut mikään kovin hyvä keikka, mikä lie sen tehnyt. Vaikka nyt kuitenkin tiesi paljon enemmän biisejä kuin viime keikalla Seinäjoella, niin ei oikein sytyttänyt silti.

Stam1na sitten taas aiheutti melkosen painevyöryn yleisössä ja huuuuu. Lutakossa on kyllä aina painetta, ei siitä pääse mihinkään. Mutta paine mieluummin kuin laimeus, kyllä!

En osaa oikein sanoa muuta keikasta kuin että se oli aivan helvetin hyvä. Keikan jälkeen otettiin nightwishiläiset mukaan ja mentiin hotellille, josta porukkamme toinen puolisko sieppasi kamojaan ja suuntasi Nooralle yöksi. Suututettiin nukkuva Sara mekastamalla ja keikkaa puimalla, mutta se on aina pakollista kun on porukkaa vieressä, sori. Vähitellen rauhotuttiin ja päästiin nukkumaan. Aamulla suihkunraikkaina Jyväskylän keskustaan med vähän suurempi jengi (annikanoorareetta liittyivät seuraan). Kirppari kierrettiin, hamstrattiin hengityssuojia apteekista (maailman parhaiten käytetyt 15snt), syötiin ja ja koomattiin, kunnes sitten päätin lähtä Saran kanssa käymään Äxässä katsomaan kun ihmiset kirjoittaa nimiä erinäisiin lappusiin. Minä kun en näitä nimmarisessioita vielä ollu nähnykkään tarpeeksi. No mutta, ei siinä mittään, sieltä sit hotellille (ihanan lyhyt matka, Jyväskylän ompulla on täydellinen sijainti lähellä kaikkea) ja meijän huone oli täynnä kavereita, jotka ootti pääsyä omaan huoneeseen. Tykkään Jyväskylän reissuista, kun siellä on kaikki  parhausihmiset paikalla!

Sitten päätettiin, että tänään ei myöhästytä ja alettiin panikoida ja kasailla kamoja iltaa varten. Luvassa oli siis Stam1na ja Rytmihäiriö part 2. Jätin suosiolla kameran ja muun laukun sisällön ja itse laukunkin (hieman oli orpo olo ilman laukkua), kun edellisenä iltana olin todennut että mulla on jo tarpeeks keikkakuvia tältä reissulta ja ei, siellä ei voi käyttää kameraa ja kännykkäkin lentää taskusta. Helpointa siis oli olla ilman.

Olihan sitä lössiä jo paikalla sen verran, että ei tiedetty miten saadaan koko poppoomme sullottua eteen. Kohta päästiin kahvilaan ja Nooran ansiosta koko jengimme mahtui mukaan, eikä tarvinnu laittaa porukkaa puoliksi. Hyvä Noora, kiitos! Kahvilassa epämäärästä oleilua ja sitten päästiin saliin.

Ihme ja kumma, kaikki onnistui ja päästiin Saraa vaille eteen. Sara tuumasikin vissiin olevansa mieluummin pittailemassa sun muuta, joten kaikki oli kai tyytyväisiä, ainakin toivon niin. Hengityssuojat vaihtoivat omistajaa ja pian lähes koko eturivillä oli sellaset. Melekosta!

Rytmihäiriö oli paljon parempi kuin edellisenä iltana, syytän siitä settilistaa ja ehkä yleisökin oli enemmän mukana kuin edellisellä keikalla. Kähinää krouvissa ja Ei mitenkään, mahtavuutta!

Stam1na taas huhhuh. Hengityssuojat pysy paikallaan itse kullakin vaihtelevan ajan, allekirjoittanut repi sen aina välillä pois hengittääkseen ja laitto sen takasin, mutta jossain vaiheessa (en todellakaan muista kuinka kauan se loppujen lopuksi sitten oli) revin sen kokonaan pois, se jumittui korvikseen ja hajosi, yhyy. (Jaina sai sen kuitenkin keikan jälkeen paikattua, jee) Keikalla oli ehkä hitusen vähemmän painetta kuin part ykkösellä, mutta keikka oli kuitenkin ehkä parempi. Settilista oli edellistä parempi, Parkkitehti ehkä vähän yllätti alussa, mutta positiivisesti. Muuri, Likainen parketti, Lääke ja Arveton oli parhautta. Älkää pakottako mua muistamaan perjantain settilistaa, lauantain muistan siksi koska onnistuin pöllimään settilistan keikan jälkeen, mutta perjantaista ei ole muuta muistikuvaa kuin että se oli himpun verran huonompi (voiko näin sanoa, eii) kuin lauantaina. Molemmat keikat oli kyllä aivan helvetin huikeita!

molotovicocktail-partyilijat efter geige, tyylikästä

Njoo. Keikan jälkeen oleilua Lutakon pihalla ja taijettiin siinä parit rabies-kuvatkin ottaa. Vähitellen lipuiltiin hotellille ja Ompun käytävälle päästyämme eräs ovi aukesi ja euforinen Annika juoksi vastaan esitellen hienoa Reetalta saatua mukiaan. Siitä päädyttiin meidän huoneeseen puimaan keikkaa mahtiporukalla, huone oli täynnä kivoja ihmisiä. Kiitos tästä, tää on parasta keikan jälkeen! Sitten porukkaa lähti ja ruettiin nukkumaan, aamulla 10-11 aikaan junaan ja koomaten kotiin. Huippu viikonloppu oli!

Sitten siirrytäänkin Joensuuhun. Elikkäs, perjantaina 23.3. sattui minulla olemaan viimeset kirjotukset ja pian kuuden tunnin istumisen jälkeen puol neljän aikaan löysin itseni istumasta Tepin kyydistä Annikan ja Niinan kanssa matkalla Joensuuhun. Karjalan nopeusrajoitukset aiheuttivat hämmennystä, kuin myös tulevan majapaikkamme sijainti ja itse majapaikka. Parkkipaikalla pohdittiin, uskalletaanko mennä sisään ja kun sitten uskallettiin, meitä vastassa oli partio/retkeilymajan kirottu jääkaappi ja mahdottomalta tuntuva tehtävä: mistä löytää pistorasia, johon sais jääkaapin johdon tungettua? Siis, ihan hyvä ajatus, että saatiin jääkaappi, mutta voisko sitä myös käyttää? Lopulta Niina ja Annika teki ihmeen ja sai johdon seinään mun ollessa vessassa. Eikun vaan juomat ja ruuat kaappiin ja valmistautumaan illan keikkaan.

© Annika, anteeksi pöllin tämän dropboxista. Pakko muuten sanoa tässä, että Annika, arvostan sen kansion nimeä!

Valmistautuminen sitten venyi. Ja venyi ihan kivasti. Oltiin niiiin myöhässä, kun vihdoin lähdettiin kävelemään Kerubille. Kerubin vessassa oli melko mielenkiintoinen tilanne, katsoin kelloa ja totesin sen olevan 22:04, mietin hymyssä suin että keikanhan pitäisi alkaa juuri näillä minuuteilla ja siinä silmänräpäyksessä yläkerrasta kajahti Parkkitehti. Ei helvetti. Naurettiin tyttöin kanssa ja suunnistettiin ääntä kohti ja löydettiin itsemme helvetinmoisen väkijoukon takaa ihailemasta Stam1nan keikkaa. Tilanne vaati tiskin. Pujoteltiin itsemme ihmismassan läpi melko eteen kuitenkin ja myöhemmin myös pittiin.. Valehtelisin, jos väittäisin etteivätkö partiomajassa nautitut kupposet (ystävämme Leijonakuningas ja kumppanit) olisi vaikuttaneet ja tuota. Joo. Pitti tuntui yllättävän laimealta, tuntui että tyyliin kaikki väisti meitä ja minä ja niina vaan tönittiin toisiamme. Settilistasta ei ole suurempia muistikuvia, mutta Likainen parketti ja Pakkolasku tais ainakin tulla. Taisi siellä keikalla tulla myös huudettua 'parta! parta!' kun kyseltiin kumpi on parempi, viikset vai parta. Mitä helvettiä. Muistot tuosta keikasta koostuvat juuri tällaisista pienistä välähdyksistä.

Tunnelmia keikan jälkeen

Keikoillahan ei saanut kuvata vissiin ollenkaan, joten kameran sisältö koostuu vaan ennen keikkaa ja keikan jälkeen tapahtuneesta hölmöilystä. Keikan jälkeen suunnattiin kellariin kuuntelemaan Kaarlen soittamia levyjä ja juomaan kolmen(!) euron fisuja. Wou! Lopulta lähdimme kävelemään kohti rakasta partiomajaa, kuka meistä lie osannut reitin sinne, kaikki nimittäin väittivät vain seuranneensa muita.

Seuraavana aamuna oli tarkoitus hillua aurinkoisessa kevätsäässä Joensuun keskustassa, mutta harmaus yllätti. Kuunneltiin hieman kasibittistä musaa ja lähdettiin käymään kuitenkin muutamissa kaupoissa ja syömässä, ja vieläkin harmittaa ettei eräs hatusta käyvä objekti tarttunut mukaan.. Jossain vaiheessa suunnattiin taas Kerubille, oli päiväkeikan aika. Sielläkin oli jo porukkaa jonottelemassa, istuskeltiin jossain ja frontside ollie soi kovasti päässä.. Jäätiin keikalla toka-kolmosriviin pyörimään ja keikalla oli kyllä helvetin laimea meno. Ei pittiä viidessä laukauksessa, mitä? En kyllä ehkä itsekään ollut riehuvimmillani, ehkä siksi koska oli tulossa vielä se yksi keikka illalla. Huomattiin kuitenkin yhdessä vaiheessa hyppivämme kovasti rivissä kolmestaan, vaikka biisikään ei vielä soinut.. No sori, meijän käskettiin hyppiä!

Keikan jälkeen mukikaupoille ja virkistävät kalat naamaan. Otettiin riski ja mentiin Hartsport-juttuun, joka paljastui keikkasaliin järjestetyksi nojatuolipiiriksi ja vihreäksi juomaksi kannussa keskellä piiriä. Meijän porukka ei mahtunu tuoleille, joten jäätiin (vaivaantuneina) piirin ulkopuolelle seisomaan. Siinä ne sitten hölisi ja järjesti hyppykilpailuja ja... Kohta kavuttiin lavalle ja otettiin kuva koko poppoosta, voi vaan toivoa ettei se ilmesty internetin ihmeelliseen maailmaan....

Meetgreet-hommelin jälkeen jäätiin istuskelemaan Kerubille ja odottamaan keikkaa. Tällä kertaa oltiin tarpeeks ajoissa ja löydettiin itsemme edestä keskeltä. Hmm. Keikka oli paras näistä kolmesta, ei niin sekava kuin perjantain keikka eikä niin laimee kuin päiväkeikka. Frontside ollie-cover oli melko mielenkiintonen :DD Keikan jälkeen taas hieman virkistävää juomaa naamaan ja istumaan ja puimaan syvällisiä ajatuksia.

olin lappusten uhri

 Juomailun jälkeen talsittiin taas partiomajalle, lämmitettiin eineshampurilaiset, juteltiin syvällisistä asioista (mainitsin ehkä muutaman kerran, että odotan parrankasvua tapahtuvaksi vielä jossain elämäni vaiheessa) ja nukahettiin. Aamulla luovutettiin huone ja lähdettiin Karjalan kierojen nopeusrajoituksien kautta kotikonnuille. Tänks tästäkin reissusta kamut!

Joensuusta jäi lievästi sanottuna sellanen tunne, että keikalle heti nyt uudestaan. Päätinkin sitten yhdistää kauan suunnitellun vierailun sedän luona Kirkkonummella ja Tavastian keikan. Anygays olin suunnitellu meneväni jollain aikaa keväästä Helsinkiin, joten miksi ei nyt? Iskä vielä keksi buukata meille risteilyn muutaman päivän päähän keikasta, joten tuli sitten ihan monta kärpästä yhdellä iskulla.

Matkustelin Helsinkiin 28. päivä yksin junalla, ja Helsinkiin päädyttyäni iskin kamat säilytyslokeroon, hain keikkalipun Tiketistä ja odottelin, että setä & co saapuu kotiin jotta sinne pääsen. Illalla sit junailin lähijunalla Masalaan ja lorvailin vaan loppupäivän tekemättä yhtään mitään.

Torstaina lähdin Helsinkiin joskus iltapäivästä, kävin Äxässä (en ostanu mittää) ja sit tulikin Anna ja kierrettiin Kamppia ostamatta mitään, mutta jotenkin se aika oli kulutettava. Noin 45min ennen ovien avausta mentiin Tavastian oville, jossa oli muutama tyyppi ennen meitä. Siinä juttelua muutamien uusienkin tuttavuuksien kanssa ennen kuin päästiin sisään, ja sisälle päästyä takit narikkaan ja ihmettelemään punaisen kalan kalleutta (Joensuussa 4,5e, Tavastialla 8,5e, huhhuh). Sitten arvottiin kumpi ovi aukeaa lopulliseen keikkasaliin ja ovien auettua löydettiin ittemme edestä. Siinäkin randomhölinää ennen kuin pärähti käyntiin Pelle Hermanni, joka oli Unborn Generationin intro. Se soi siinä tovin, UG soitteli, kuulosti ihan kivalta, ehkä kivemmalta kuin syksyn keikoilla. Sen jälkeen taas randomhölinää ja alotti Stam1na.

Illan mittaan tuli vähän ihmeteltyä porukan vähäisyyttä, mutta kivasti se lisääntyi ennen stamppoja. Meno jäi kuitenkin laimeaksi, ja se mikä ihmetytti/huolestutti oli se, että ainakin yhessä vaiheessa mulla oli noin puoli metriä matkaa tokariviläiseen mun takana. Stam1nan keikalla, vieläpä Tavastialla? Pari kertaa pittiaalto vavisutti, mutta ei sitä painetta ollut juuri nimeksikään. Settilista oli jotenkin jännä, jäin kaipaamaan Aivohalvausta(!), K3S ja Rabiesta. Sinänsä olin odottanut Tavastialta enemmän painetta sun muuta, mutta arki-ilta ehkä rokotti sitä hieman. Ihan mukava keikki se silti oli.

Keikan jälkeen istuskeltiin Tavastialla kunnes se meni kiinni ja sitten siirryttiin Kamppiin, jossa istuskeluamme säesti klassinen musiikki. Anna lähti bussiin ja jatkoin matkaani juna-asemalle, jossa sen yön viimeinen ennen viittä kulkeva lähijuna (1:47) napottikin. Ei tullut mieleenkään, ettei opiskelijalippua myydä yöaikaan ja siinä sitten kärvistelin kolikoineni (4,25e), kun lippu olisi maksanut 6e. Ja visa electron ei tietenkään toiminut. Tuli sitten todettua, että maailmassa on vielä hyvyyttä, kun eräs herrashenkilö tarjoutui lainaamaan siihen lippuun tarvittavat loput rahat. KIITOS. Kusinen tilanne, kun ois rahat riittänyt jos vaan olisin tajunnut nostaa rahaa, mutta toivottavasti se konnari ei ihan pummina mua pitänyt..

Masalassa talsin sitten sedän luokse ja jatkoin mitään tekemätöntä elämääni siellä neljän päivän ajan. Välissä käväisin myös kummiserkun luona kuuntelemassa, kun tämän lapset hoilasiat innoissaan Faija skitsoota Robinin esiintyessä telkkarissa.. Sitten maanantaina iskä tuli, astuttiin laivaan (häiritsi terminaalin seinällä loistavat 'irti arjesta balticilla!'-mainokset) ja ah ja voi sitä radiorockristeilymuistojen määrää ympäri laivaa kävellessä, oli niiiin ankeeta kun ei ollu sitä meijän ryhmärämää siellä ja olihan ne keikatkin ihan kivoja. Tällä kertaa laiva oli täynnä eläkeläisiä. Meijän vakkaripöydän ohi kävellessä ootin jo että porukka tulee jostain nurkan takaa ja istahdetaan siihen kotoisasti jallulasit kourassa. Vaan ei. Plussaa oli kuitenkin se, että tällä kerralla jopa tax freessä mahtui kulkemaan kunnolla, eikä ollut sitä kauheeta tungosta. Tallinnassa pikainen vierailu superalkossa ja alkopörssissä ja tuliaiset ja oma muutaman kuukauden ravinto oli hankittu.

Tavastian jälkeen oli pienoinen tauko keikkaelämässä, mutta pitihän sitä vielä jonnekin lähteä. Äänekoskelle siis! Saatiin iskän auto mukaan ja sillä sitten ajeltiin ihanassa kevätsäässä:

Saatiin jopa aikaseksi polttaa kokelmalevy kaikesta mahollisesta, mutta polttoprosessi oli ilmeisesti vähän kusassut kun muutamat biisit pätki tai katkes keskeltä. Äh. Pidettiin pieni.. shoppailutauko Viitasaarella ja hämmennyttiin sen liikennejärjestelyistä ja vähän muustakin. Matkaan tarttui suklaata ja kolmioleipiä. Tuli tarpeeseen yöllä.

Äänekoskelle saavuttiin ja vähän aikaa mietittiin missähän se keikkapaikka mahtaa olla, mutta löydettiin se kuitenkin ihmeen helpolla. Bongattiin Veera ja Miia, oli muksaa nähä niitäkin, hölistiin vähän aikaa, haettiin liput ja tultiin hölisemään taas ulos. Sitten tuli Anna ja Noora ja kohta Miia ja Veera lähti ja myö mentiin sisälle.

Baarin sisällä istuskeltiin soundcheckin pauhatessa ja sen jälkeen vähän eri biisien pauhatessa, eräs tuulipukukansalainen tuli nimittäin antamaan taidonnäytteitä omasta laulutaidostaan hoilaamalla kaikkia mahdollisia iskelmäbiisejä, mitä mieleen tuli.. Ei voinut olla nauramatta, varsinkaan Hopeisen kuun kajahtaessa ilmoille, mutta Noora hoiti tilanteen erittäin hyvin (taas!) sanomalla, että olemme hänelle hyvin vihaisia. Kun Noora vihdoin oli saanut tyypin pois luotamme, jatkettiin keskustelua kaikesta hauskasta. Jossain vaiheessa  mentiin lähemmäs lavaa norkoilemaan ja keskustelu meni aina vaan hullumpaan suuntaan. Lakanat Stam1nan taustalakanasta ja vaahtobileet Nooran parvekkeella kesällä, sovittu?

Se, mikä ensimmäisenä huolestutti lavan nähtyämme oli se, että ei jumalauta, eihän siinä mitään kaidetta ollut ja lava oli saatanan matala. Odotettavissa oli siis kaatamista erittäin rajua lavalle. Ounou. No, intro lähti soimaan ja lsd-valot syttyivät, K3S aloitti ja se oli menoa. Kunnolla lähin käyntiin oikeestaan vasta Merestä maalle (olisko ollu toka tai kolmas biisi setissä) ja loppukeikka olikin sitten hulluutta. Naurettiin Niinan kanssa VUVin aikana todellista 'niskassa riippuu kylähullu'-tilannetta, koska se oli totisinta totta sillä hetkellä. Joku kynsikkäät kädessä oleva ja muutenkin talvipukeissa heiluva ihminen päätti käyttää kuristusotetta pystyssä pysymiseen ja taattua oli se, että ollessani juuri siinä kohti jossa ei edes ollut minkäänlaista mustaa mötikkää mistä olisi voinut ottaa kiinni, paiskauduin pittiaallon tullessa kivasti lavalle. Nauratti. Meno kyllä sinänsä yllätti, porukka oli aika hyvin mukana ja pittikin siinä heilui milloin takana ja milloin tokarivissä. Settilista oli kiva, paitsi Aivohalvausta jäin taas kaipaaman. Mutta Ristiriita! Se tuli ja oli mahtava. Lepositeiden tilalla vois kyllä olla Aivohalvaus.. :)

Keikan jälkitunnelmissa seisoskeltiin tovi baarissa ja kasattiin ajatuksia. Odotin innolla 2,5 tunnin ajomatkaa kotiin. Noora sai hienon tatuoinnin ja kaikki olivat tyytyväisiä. Hyvästeltiin Anna ja Noora ja autolle päästyämme revin ensitöikseni piilarit silmistä ja vaihdoin lasit tilalle, mukavasti kun oli sumentunut toinen piilari illan aikana. Ei ehkä olisi ollut mikään maailman paras ajaa sen kanssa. Sitten vetästiin kolmioleivät ja pujoteltiin pimeältä Äänekoskelta ulos navigaattorin ja kartan avulla. Ei ois pärjätty ilman niitä. Matkalla hämmennystä aiheutti kesken matkan tullut neljänkympin rajoitus. Matka meni kellonaikaan nähden hyvin, viskasin Niinan Kuopioon, pääsin joidenkin taikavoimien avulla ulos Kuopiosta (vähän aikaa olin hukassa, kun näytti vähän tuntemattomilta kaduilta, mutta päädyin kuin päädyinkin rautatieasemalle joltain sivukadulta) ja pääsin ajelemaan Iisalmeen. Kotipihassa olin viiden jälkeen, istuin hetken aikaa autossa ennen kuin pääsin liikkeelle, keräsin voimia jaksaakseni kerätä tavarat autosta ja kävellä viimeisen 5 metrin matkan ulko-ovelle. Sisällä tein ilta(aamu)toimet, kaaduin sänkyyn ja nukahdin. Sitten heräsinkin kahdelta ja podin melkoista niskakipua ja alakuloisuutta, minne meni ne keikat, jotka vasta olivat edessäpäin? Noh, kesällä sitten! Ladataan akkuja ja parannetaan rahapussin tilannetta siihen asti.

Onnittelen, jos olet päässyt tänne asti lukemisessa! Ei tästä ihan näin pitkää pitänyt tulla. Mietin vaan, että ehkä tällanen kilometritekstiseinä ois järkevämpi kuin monta erillistä tosi lyhyttä sepustusta. Tiedä häntä. Kiitän vielä kaikkia loistavia ystäviäni loistavasta keväästä, nähdään kesällä! Tai aiemminkin jos siltä tuntuu! JA PIDETÄÄN SE MAD MAX -ILTAMA.