Nobody said it was easy, no one ever said it would be so hard

Buongiorno! Tällä hetkellä istun kalliissa hotellihuoneessani Ciriessä, 30km Torinosta (älkää kysykö miten tänne päädyin). Kävin just syömässä ehkä maailman kivoimman hotelliaamiaisen, ja olin muuten ainut syömäri siinä huoneessa. Nyt vois siis vähän kirjotella tämänhetkisiä kuulumisia tännekin!

Kävi siis niin kuin toisinaan joillekin aupaireille käy: pestini päättyy vähän ennenaikaisesti. En tiiä, lopulta ei vaan toiminut yhteistyö oletetulla tavalla ja sanoin että ehkä on parempi kaikille jos lähen. Vapaa-aika aiheutti erimielisyyksiä, vanhemmat ois halunnu että oon viikonpäivisin aamuyheksästä iltakymmeneen niitten kanssa, koska perheen pitää viettää aikaa keskenään (ja asiaa vaikeutti vielä se, että usein viikolla ei päässyt käymään kodin ulkopuolella). Viikonloppusinkin olisi pitänyt kuulemma viettää jonkin verran aikaa heidän kanssaan (omasta mielestä vietinkin, mutta se mikä on mulle normaalia ei sitten vissiin ollut tälle perheelle). Mulle on tärkeetä, että on yksityisyyttäkin ja ihan omaa aikaa, joten tässä ollaan. Ymmärrän kyllä, että perheenä halutaan viettää aikaa mutta yksi tänne tulon syistä oli se, että haluan nähdä myös ympäristöä, en kokoajan istua kotona..

Ennen lähtöä perhe vaikutti just siltä oikeelta perheeltä, mutta näköjään voi aika helposti arvio pettää. Tosin ei ne sillon kertonu sitä, että pitää olla 24/7 perheen kanssa. Lisäksi ongelmia aiheutti muun muassa mun luonne, kun en ollut koko ajan smalltalkaamassa tai laulamassa tai tanssimassa. Joten vikaa oli myös minussa, en vaan ollut sopiva henkilö näille. Pienempi lapsi (1v) oli tosi suloinen, mutta vanhemman (3v) kanssa en tullut kovin hyvin toimeen, oli vaikeeta yrittää saaha siihen kontaktia kun se ei paljoo ruvennu leikkimään tai puhumaan mun kanssa muutamia kivoja päiviä lukuunottamatta. Lisäksi kiellettäessä tuli vastaukseksi hakkaamista, puremista ja hiuksista repimistä.. :) Haluaisin vielä joskus kokea ihan täyden kokemuksen aupairina ja kattoa onnistuisko paremmin jonkun toisen perheen kanssa, kattoo oisko joskus mahdollisuus siihen. Britteihin meno houkuttelis!

ei täälläkään mikään paras sää tähän aikaan vuodesta oo

Oon kuitenkin ilonen että lähin tänne, oon saanu monta uutta kokemusta ja osaan taas arvostaa kotia enemmän. Oma sänky, oma jääkaappi, omat tavat. Aaa! Eilisilta oli suoraan sanottuna kamala, lähin aamulla sieltä perheestä ja mun oli tarkotus mennä yhen toisen aupairin luokse yöksi, mutta se sitten peruuntui koska sen hostäiti ei tykännyt ajatuksesta, sitten yks toinen tuttu täältä läheltä lupasi että pääsen sinne, mutta eipä siitäkään enää kuulunut mitään kun kyselin miten sinne sen kämppään pääsee. Joten, vähän aikaa sain kokea miltä tuntuu olla koditon, ja voin kertoo että se ei tuntunu hyvältä yksin vieraassa ulkomaalaisessa isossa kaupungissa yöllä vailla suunnitelmia. Lopulta istuin sen toisen aupairin kanssa bussiin ja aattelin, että ehkä tästäkin selvitään. Onneksi tämä toinen aupair sitten hommasi mulle hotellihuoneen täältä sen kaupungista ja sai tingittyäkin tätä hintaa ees vähän alemmas (oisin voinu toki Torinoonkin mennä mutta en jaksanu enää kaikkien kamppeiden kanssa rueta ettimään ylihintasia hotelleja). Noh, kokemus kokemuksen perrään: ensimmäinen kerta yksin hotellissa! Tänään meen pariks päiväks Milanoon, sieltä sit Lappeenrannan, Masalan, Helsingin ja Tampereen kautta kottiin (Stam1nan keikkoja unohtamatta)!

Festa di compleanno

Viikko sitten vietettiin A:n yksveesynttäreitä. Paljon ruokaa ja paljon ihmisiä. Tarjolla oli muun muassa ihan parasta viiniä ikinä, sitä pittää tuua kotiin! Se ei ees maistunu viiniltä ja oli semmosta makeeta, täydellistä.

Lisäksi oli salamia, juustoo, grissinejä, kasviksia, makkaraa, lihaa, leipää, kakkua.. tykkään italialaisesta ruokakulttuurista :)

Torino & San Mauro

Heipä hei jälleen! Tai onhan tuosta viime kirjottelukerrasta jo aikaa mutta kuitenkin. Ajattelin nyt tässä esitellä vähän tuota meijän kotikaupunkia ja Torinoo, joka on siis about 10km matkan päässä tästä meidän kylästä/kaupungista. Oon nyt käyny siellä muutaman kerran, mutta kamera on ollu vaan kerran mukana.. Ja sillonkaan ei ollu paljoo aikaa kuvailla, joten vaan pari otosta on tarjolla.

Ohan se Torino kuitenkin vähä isompi kuin joku Iisalmi, väkiluku kai melkein miljoona jne. Mukava kaupunki onkin, kun on saanu vähän eri paikkoja tutkailla! Yleensä menen vanhempien kyydillä Torinon keskustaan ja tuun bussilla takasin San Mauroon, mutta joskus arkipäivisin menen pienemmän lapsen (kutsun sitä tästä lähtien A:ksi ja isompaa lasta D:ksi, kun en aina jaksa kirjottaa isompi ja pienempi:) enkä kehtaa oikeita nimiä laittaa) kanssa Torinon keskustaan hostäidin kyydillä, jos se menee vaan pariksi tunniksi töihin ja pyöritään se aika rattaiden kanssa ympäri kaupunkia. On nimittäin mukava päästä sinne välillä vaikka lapsenkin kanssa, koska muuten oisin jumissa täällä mäen päällä joka päivä.. Eihän sen lapsen kanssa voi oikein mitään vaateostoksia tms. suorittaa, mutta aina voi kävellä ja tutkailla eri seutuja ja ostaa pitsaa ja mennä puistoon istumaan... :) taikka sitten pyöriä kirjakaupoissa, rakastan niitä. Varsinkin niitä, joissa myydään enkunkielisiä kirjoja.

Sitten seuraa muutama kuva tästä meijän kotikylästä, San Maurosta. Se on mukava pikkupaikka, jossa on tarjolla kaikki tarpeelliset palvelut (tärkein niistä toki gelateria).

Mun lempipaikka koko kaupungista ;)

tuo oikeelle lähtevä tie siis johtaa mäen päälle ja meidän talolle

Jaina tais kysyä, onko täällä lähellä vettä niin näkyy täällä olevan :D jos en ihan väärin tiedä, niin tuo on Po-joki (tai ainakin se virtaa tuolla keskustan vieressä, niin on tuo varmaan se sama.. maantieto ihan kiva 8+!)

Joops, siinäpä oli hieman osviittaa asuinseudusta, muustakin kuin tästä meidän läheisestä korpimaisemasta. Nyt on vähän mukavampaa hengailla tuolla Torinon keskustassa, kun oon saanu muutaman uuden kaverin täältä päin, ei tarvii aina yksin eksyksissä vaellella paikasta toiseen. Viime perjantaina tapasin 6 muuta au pairia tältä alueelta, oli hauskaa! Au paireja oli Tanskasta, USAsta pari, Kanadasta ja Briteistä. Mentiin aperitiiveille (cosmopolitan ja hitosti syömistä, namnam) ja sen jälkeen muutamaan baariin.. ja lopputulos oli ehkä vähän humaloidimpi kuin olin suunnitellut. Hostisä kertoi, että jos en tule ennen kahtatoista yöllä kotiin, se ei voi hakea tuolta mäen alapuolelta ja myöhemmin saan tulla vaan jos joku tuo minut.. Sanoin, että voin kävellä, mutta se sano että parempi jos et, koska täällä vaeltelee öisin jotain sikoja, jotka on kuulemma aika vaarattomia, mutta en välttämättä halua niihin pilkkopimeellä törmätä.. Niinpä päätin kysyä brittiaupairilta, josko pääsisin tämän luokse yöksi kun sen perhe asuu siinä keskustassa. Pääsinhän minä, sillä ehdolla etten varasta lapsia, ja laitoin hostiskälle viestin että tuun huomenna kottiin. Vastaus oli: 'ok mutta ei huumeita ja lopeta juominen!' kello oli puolyö, in your face, tilasin pina coladan. Ja se kyllä oli sitten ehkä vähän liikaa. Lopulta huudeltiin buonanotteja, vaihettiin poskisuukkoja (en tiedä millon pääsen sinuiksi tämän tavan kanssa) ja kömmittiin nukkumaan. Niin ja opetinhan mä sen britin sanomaan 'karkotaseet', oli aika absurdia huudella sitä Torinon öisillä kaduilla..

Pihassa tie, kauas se vie

Kukkuu! (tää sana kuuluu nykyään mun jokapäiväiseen sanavarastoon) Täällä italiaksi ja enkuksi ajattelun keskellä yritän luoda järkevää tekstiä suomeksi. Pyörii päässä vaan repeatilla italiankielisiä sanoja ja oon jo semisti alkanu ajattelemaan enkuks (mikä on toki siistiä!). Rupeen koko ajan kirjottamaan jotain finglitalishia tähän, mutta tiiän miten ärsyttävää semmosta on lukia joten ei. Niinä päivinä kun en oo paljoo Suomeen yhteydessä, tuntuu ettei ajatuskaan kulje suomeksi kunnolla (hassua että näin pienessä ajassa viikko kulunu oijoijoi on tämmöstä ilmaantunu). Kuitenkin pitää aina keskittyä, mitä sanoo enkuks noille perheenjäsenille niin sama ajatella koko ajan enkuks..

Mutjoo, postauksen pääpointti oli tässä eräs kaunis päivä tekemäni kävelyretki tuonne talon ympäristöön!

Meijän talo taitaa olla tuo takimmainen tuolla

 Tykkään tästä seudusta, on nättiä, mutta on vaan vähän vaivalloista kun täältä ei pääse tonne kylän/kaupungin keskustaan kuin kävellen sillon kun vanhemmat tai toinen vanhemmista on töissä (muuten pitäs roudata lapsetkin mukaan, mikä on tietty hieman haastavaa).

jonkun naapurin pihatie, mietin vaan että talvella ois kiva baariyön jälkeen laskee tuo pulkalla alas (jos siis ois suomitalvi, en tiiä tuleeko täällä riittävästi lunta sellaseen...)

 Tää mäkitiesysteemi on vissiin about 3km, ja alaspäinhän sen menee muitta mutkitta, mutta yllätyin todella kuinka raskasta oli nousta se ylös. Tosiaan jyrkempi kuin miltä näyttää :D mutta kyllähän se pitää vielä joskus kokonaisuudessaan kävellä (en siis tuolla käppäilykerralla ehtiny mennä sinne alas asti, autolla toki monesti), koska on niin kivat maisemat.

hehe

Tässä on otos tulomatkalta, meijän talo on jossain tuolla. Tykkään tuosta laaksosysteemistä (varsinkin kun siellä on sumua). Tuo tie on älyttömän kapee ja jyrkkiä mutkia sisältävä, joten välillä hirvittää istua autossa kun ajetaan tuhatta ja sataa ja mutkan takaa tulee toinen auto :D En ehkä ihan heti lähtis ite ajelemaan täällä..

Tänään oli lämmin päivä ja käytiin perheen äidin ja lasten kanssa tuolla San Maurossa (sinne siis johtaa tämä tie) syömässä jäätelöö, olipa ehkä parasta. En tosin meinannu osata päättää, mitä ottais kun oli niin monta ihanan näköstä jäätelölaaria siinä vierekkäin, mutta lopulta sit otin jotain pähkinä/suklaa/toffeehässäkkää ja nom. Uudestaan!

Huomenna meen yksin (kai) seikkailemaan Torinon keskustaan! Saa nähä mitä siitäkin tullee, varsinkin jos pitää käyttää bussia... no, köykäsillä italianonkstääyhdyssanataidoilla mennään!

Buona notte kaikille vuan, ei pysy enää silmät auki!

Ciaoo!

näkymää ikkunastain

Täällä ollaan Torinossa! Matka meni hyvin lukuunottamatta pienoisia italianymmärtämisvaikeuksia, joita tuli koettua etenkin Milanon rautatieasemalla.. Olin tavattoman huojentunut, kun vihdoin näin englantia puhuvan ihmisen.

Eipä tässä muuta, perhe on mukava ja asuinpaikka myös :) mukava pieni kylä, jonka viereisen mäen päällä asustellaan. Kylän keskustasta pääsee sitten bussilla Torinoon ynnä muihin paikkoihin. Tänään on ollu vähän tämmönen tutustelupäivä, käytiin hoitamassa ruokaostoksia ja oon vaan autellu vanhempia, en vielä yksin jää lasten (tai no sen pienemmän) kanssa kuin vasta tiistaina kai. Hirmu lämmintä täällä kyllä on, eilen kun astuin koneesta, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.. Oli vähän tyhmä olo joku takki kädessä siinä (Suomesta lähtiessä oli kylmä!) Tänään on ollu vähän pilvisempää, mutta ihan sopivaa, ehkä +20. Mutjoo, nyt täytyy palailla perheen pariin, nähelkäämme!

p.s. näin äsken elämäni ensimmäisen kerran sisiliskon tai gekon.. Mikä lie ollu, mutta noppeesti se meni karkuun.

Lähdetään eteenpäin kulkemaan..

Hoi! Se ois nyt sillä tavalla, että aamulla kuudelta lähetään iskän kanssa ajelemaan kohti Tamperetta, ja sieltä lähtee mun lento Milanooon kahen aikaan päivällä. Kääk! Tässä viime hetken pakkailuja puuhastelen, saa nähä miten hyvin osaan arvioida kolmessa kuukaudessa tarvittavan tavaramäärän..

Sain ehkä valittua tärkeimmät leffat ja muut jutut tuosta rojukasasta, tosin oon aika varma että oon siellä silleen 'eiii ois pitäny ottaa se ja se mukaan'

no kuka sieltä kurkkaa..

ruokasanasto, tärkein sanasto

Tosiaan viime viikolla loppu siivoojan työt, huomenna alkaa au pairina puuhastelu! Tosi mukavalta ainakin vaikuttaa se perhe, johon oon menossa, joten toivottavasti se on sitä myös livenä :) Síinä on siis kaksi pientä poikaa, joista oikeestaan vaan toista vahdin päivittäin, kun toinen on päiväkodissa. Ja kolme vappaapäivää viikossa! Pitsaa, pitsaa, valon suunnasta. Joo.

Tuliaiset ostettu, laukku melkein pakattu (ehkä puoliks jopa!), Suomen asiat hoidettu suurinpiirtein kuntoon ja jopa oma kannettava ostettu! Jospa kaikki tarvittava vaan tulee otettua mukaan.. Koetan kirjotella tänne juttuja aina sopivan tilaisuuden tullessa 8)