Sama sade meidät kastelee...

..nimittäin meidät ja Chris Martinin. Joo hehhehhee, tällasta hauskaa läppää lenti taas vaihteeks viime viikon reissulla Tukholmassa. Päätin nyt ihan kunnolla spämmätä tänne blogiin, jotta saan nämä kaikki vanhat jutut tänne ennen perjantaina käynnistyvää reissailua.

Långholmennn

Niinan kanssa siis matkattiin ja monta matkustusvaihtoehtoa selanneena päätettiin lopulta matkustaa lentokoneella by Blue1, ei yhtään paha ratkaisu! Tai no, oli pakko mennä alennusjunalla (ei niitä nykysiä junien opiskeluhintojakaan kestä) Iisalmesta Tikkurilaan eli oltiin siellä puol yhden maissa ti-ke-yönä, ja lento taas oli lähtevä kuuden jälkeen aamulla, joten tiedossa oli rajua koomaamista. Päädyttiin Hki-Vantaalle, vierailtiin kahviloissa (en tosin voinu syyä mittään ku oli niin järkyttävä olo) ja taisin torkahtaa hetken aikaa penkillä. Viiden aikaan en ois halunnu avata silmiäni, mutta pakkohan se oli turvatarkastukseen ryömiä ja siitä sit eteenpäin koneen penkille istumaan epäonnistuneen kirjanvaihtohyllyetsinnän jälkeen. Koneessakaan ei vaan pysyny silmät auki ja oli pakko nukahtaa, vaikka olikin vaan joku 45 minuutin lento..

Arlandassa sitten tuota juu etittiin vähä aikaa Starbucksia, mutta todettiin että se taitaakin olla vasta turvatarkastuksien jälkeisellä alueella, joten lähettiin busseilemaan kohti Tukholmaa toiveenamme saada ruokaa.. Nooh, ruuanhakuun tuli pienimuotoinen viivästys bussissa istumisen takia, mutta tais siinä vaiheessa olla jo niin nälkä, ettei sitä ees tuntenu. Kahentoista maissa oltiin kuitenkin hotellillamme, joka sijaitsi Långholmenin saarella ja oli ollu ennen vankila. Sopivaa siis meille. Ei päästy heti huoneeseen, joten lähettiin kattelemaan mitä kaikkee Tukholman kaduilta löytyy ja saatiin me jo pienet hämmentyneet ruotsinpuhumistuokiot aiheutettua muutamissa kaupoissa. Olo ei ollut kaupoissa kiertelyn seurauksena kuitenkaan sen huonompi kuin yleensä pienoisen shoppailukierroksen jälkeen, vaikka ei ollu edellisenä yönä juuri nukuttu. Vaikkakin yhessä vaiheessa oli pakko siirtyä istumaan Sergelin torille, jotta pysyttiin tolpillamme..

näkymä meijän tyrmästä

Sitten päästiinkin jo hotellihuoneeseen ja olihan se melko pieni, mutta oikeestaan ihan sopivan kodikas tämänkokoselle poppoolle.. Raahattiin kamat sisälle, levähdettiin vähän ja sitten olikin tiedossa pitsapiknikki hotellin pihalla sijaitsevalla rannalla. Eräät niinsanotut tuttavamme halusivat kuulla suomalaista musiikkia, ja olihan se aika hämmentävää kuunnella Lokkia siellä jossain. Illalla sitten jotenkin löydettiin ittemme votkapullon äärestä. Ei näin.

Keskiviikkoiltana, kun vihdoin päästiin nukkumaan, olin valvonu jottain 40 tuntia, mikä on tässä iässä silkka mahottomuus. Ei enää pysty. Nukutti siis ihan kunnolla.

Vähän Ruotsin rikollishistoriaa mulle iltalukemiseksi

Torstaiaamu oli kaikesta huolimatta ehkä paras aamu ikinä - herättiin kymmeneltä, eikä tuntunu minkäänlaista väsymystä :D oli hienoo, koska yleensä oon niin epäaamuvirkku että. Kesti kuitenkin jonkin aikaa ennen ku ehittiin taas kiertelemään keskustaan, oltiin siellä ehkä joskus yhen jälkeen. Metrolla liikuttiin kätevästi lähiasemaltamme Hornstullista (älkää koskaan lausuko kuten kirjotetaan!1) Oli hirvee kiire syömään (kuinka ollakaan) ja pienen etsiskelyn jälkeen löydettiinkin ihan ok kiina/thai/sushibuffetravintola. Sushi oli hyvvee, mutta ne kastikkeet ym oli aikaa.. kuivahkoja :o

 Pienen kaupoissa kiertelyn ja epäonnistuneen alkoreissun (kuka nyt ois uskonu että Ruotsissa pitää olla 20v ennenku saa ostaa elämän perusravintoa) jälkeen suunnattiin hetkeksi hotellille valmistautumaan siihen, mitä varten matkaan ylipäänsä lähdettiin - Coldplayn keikkaaaan! Joskus taannoin nimittäin meinattiin mennä sinne, mutta se oli tottakai loppuunmyyty, mutta lippuja tuli lissää myyntiin ja nappasin sieltä pari meille! En tosin kenttäpaikkoja saanu, mut enigeis..

 

Oli melkonen kaaos stadionin lähettyvillä, kun sinne saavuttiin. Järkkäreillä oli megafonit ja kaikki käytössä. Marina & The Diamonds oli jo soittelemassa siellä ja lopetti just kun tultiin, eli missattiin molemmat lämppärit (mutta eipä se mitään..). Yritettiin ettiä oikeeta porttia, mutta päädyttiin vahingossa (ei tosiaan tahallisesti, oli sekavaa!!) kentälle menevälle portille ja Niina kyllä jo päästettiin siitä läpi, mut mun lippua ne rupes kattomaan silleen 'hetkinen.. tässähän on istumapaikat' hups :D mut jos ne ei ois huomannu sitä niin oltas taidettu päätyä vahingossa kentälle..

Tunnelma oli hieno istumapaikoista huolimatta ja show oli oikeesti ihan helvetin mahtava :D Yleisön edustajille annettiin erivärisiä rannekkeita, jotka sitten välkky musiikin tahdissa, ol hienoo.

 The Scientist oli kyllä äääähöhrhd (=keikan parhaimmistoa), yritin lisätä siitä videoo tähän mutta eipä onnistunu. Se ja Fix You oli kyllä imo parhaita, mutta muitakin mahtavuusbiisejä oli. Settiin kuului mm. God Put A Smile Upon Your Face, Up In Flames, Princess of China, Clocks, Paradise kahteen kertaan (koska keikkaa kuvattiin johonki amerikkalaiseen tv-ohjelmaan?!) ja niin edelleen.

Pitkin keikkaa tyypit pomppi istumasta kentälle aidan yli, joten mekin päätettiin vähän hullaantua kun ei kerta vartijoitakaan näkynyt, ja juostiin joskus encoressa kentälle. Oli aika huippu ajotus, nimittäin samalla hetkellä bändi siirtyi jollekin ihme pienelle lavahärpäkkeelle ihan siihen meiän lähelle! Hassu tunne, vähän aikaa sitten oli nähny ne jostain kilometrin päästä ja nyt ne oli ihan vieressä.

 Loppukeikasta alko vähän satelemaan (siitä tämä ihana sama sade meidät kastelee -läpä), mutta ei sitä juuri huomannu. Lopuksi bändi siirty vielä oikeelle lavalle musisoimaan Fix Youn, Clocksin ja Every Teardrop Is A Waterfallin. Kyllä pittää päästä uuestaan kattomaan Coldplayta joskus! Definitely! Ja sillä kertaa jos suorilla kenttäpaikoille..

Sitten luikittiin stadionilta pois metrotunneliin, oli muuten ihmisiä. Lipun ostossa meni varmaan yli puol tuntia ja automaattiki sekos. Päädyttiin sit kuitenkin Hornstulliin ja sipsipussin ostamisen ja ursäktan huutelemisen kautta Långholmeniin.

Taidettiin simahtaa aika heti. Aamulla sitten vaan pakkailua ja taas kohti Arlandaa. Hki-Vantaalla ostettiin ihanaa patonkia syötäväksi ja evääksi. Sitten olikin taas aika lähtee kohti Tikkurilaa ja sieltä junalla Iisalmeen, olipa melko väsyny ja pitkältä tuntuva matka.