14.10.2012

Nobody said it was easy, no one ever said it would be so hard

Buongiorno! Tällä hetkellä istun kalliissa hotellihuoneessani Ciriessä, 30km Torinosta (älkää kysykö miten tänne päädyin). Kävin just syömässä ehkä maailman kivoimman hotelliaamiaisen, ja olin muuten ainut syömäri siinä huoneessa. Nyt vois siis vähän kirjotella tämänhetkisiä kuulumisia tännekin!
Kävi siis niin kuin toisinaan joillekin aupaireille käy: pestini päättyy vähän ennenaikaisesti. En tiiä, lopulta ei vaan toiminut yhteistyö oletetulla tavalla ja sanoin että ehkä on parempi kaikille jos lähen. Vapaa-aika aiheutti erimielisyyksiä, vanhemmat ois halunnu että oon viikonpäivisin aamuyheksästä iltakymmeneen niitten kanssa, koska perheen pitää viettää aikaa keskenään (ja asiaa vaikeutti vielä se, että usein viikolla ei päässyt käymään kodin ulkopuolella). Viikonloppusinkin olisi pitänyt kuulemma viettää jonkin verran aikaa heidän kanssaan (omasta mielestä vietinkin, mutta se mikä on mulle normaalia ei sitten vissiin ollut tälle perheelle). Mulle on tärkeetä, että on yksityisyyttäkin ja ihan omaa aikaa, joten tässä ollaan. Ymmärrän kyllä, että perheenä halutaan viettää aikaa mutta yksi tänne tulon syistä oli se, että haluan nähdä myös ympäristöä, en kokoajan istua kotona..

Ennen lähtöä perhe vaikutti just siltä oikeelta perheeltä, mutta näköjään voi aika helposti arvio pettää. Tosin ei ne sillon kertonu sitä, että pitää olla 24/7 perheen kanssa. Lisäksi ongelmia aiheutti muun muassa mun luonne, kun en ollut koko ajan smalltalkaamassa tai laulamassa tai tanssimassa. Joten vikaa oli myös minussa, en vaan ollut sopiva henkilö näille. Pienempi lapsi (1v) oli tosi suloinen, mutta vanhemman (3v) kanssa en tullut kovin hyvin toimeen, oli vaikeeta yrittää saaha siihen kontaktia kun se ei paljoo ruvennu leikkimään tai puhumaan mun kanssa muutamia kivoja päiviä lukuunottamatta. Lisäksi kiellettäessä tuli vastaukseksi hakkaamista, puremista ja hiuksista repimistä.. :) Haluaisin vielä joskus kokea ihan täyden kokemuksen aupairina ja kattoa onnistuisko paremmin jonkun toisen perheen kanssa, kattoo oisko joskus mahdollisuus siihen. Britteihin meno houkuttelis!
ei täälläkään mikään paras sää tähän aikaan vuodesta oo
Oon kuitenkin ilonen että lähin tänne, oon saanu monta uutta kokemusta ja osaan taas arvostaa kotia enemmän. Oma sänky, oma jääkaappi, omat tavat. Aaa! Eilisilta oli suoraan sanottuna kamala, lähin aamulla sieltä perheestä ja mun oli tarkotus mennä yhen toisen aupairin luokse yöksi, mutta se sitten peruuntui koska sen hostäiti ei tykännyt ajatuksesta, sitten yks toinen tuttu täältä läheltä lupasi että pääsen sinne, mutta eipä siitäkään enää kuulunut mitään kun kyselin miten sinne sen kämppään pääsee. Joten, vähän aikaa sain kokea miltä tuntuu olla koditon, ja voin kertoo että se ei tuntunu hyvältä yksin vieraassa ulkomaalaisessa isossa kaupungissa yöllä vailla suunnitelmia. Lopulta istuin sen toisen aupairin kanssa bussiin ja aattelin, että ehkä tästäkin selvitään. Onneksi tämä toinen aupair sitten hommasi mulle hotellihuoneen täältä sen kaupungista ja sai tingittyäkin tätä hintaa ees vähän alemmas (oisin voinu toki Torinoonkin mennä mutta en jaksanu enää kaikkien kamppeiden kanssa rueta ettimään ylihintasia hotelleja). Noh, kokemus kokemuksen perrään: ensimmäinen kerta yksin hotellissa! Tänään meen pariks päiväks Milanoon, sieltä sit Lappeenrannan, Masalan, Helsingin ja Tampereen kautta kottiin (Stam1nan keikkoja unohtamatta)!